Rauha & valta

KYPSYMÄTTÖMÄSTÄ IHMISESTÄ– SODAN MEKANISMIIN
Kun valta annetaan esiintyjille, mutta vastuuta ei vaadita.
Ihminen ei synny valmiina.
Hän oppii katsomaan maailmaa muiden ihmisten, auktoriteettien, median, yhteisön ja ympäristön kautta. Hän etsii turvallisuutta, selityksiä ja varmuutta.
Siksi myös kypsymättömyys voidaan monistaa.
Yksittäinen ihminen voi olla epävarma.
Joukko voi olla hyvin varma.
Ja kun joukko alkaa toistaa samaa käsitystä, siitä tulee helposti todellisuus, jonka mukaan toimitaan.

Ihminen ei voi hallita kaikkea.
Valtio ei voi hallita kaikkea.
Eikä yksikään suurvalta voi hallita koko maailmaa ilman seurauksia.
Siksi rauha ei ehkä tarvitse lisää varmuutta.
Se tarvitsee enemmän:
ajattelua,
epäilyä,
rajoja,
pidättyvyyttä,
vuoropuhelua
ja kykyä nähdä syy ennen seurausta.
Sama ihminen voi rakentaa rauhaa tai sotaa.
Ratkaisevaa ei ole vain se, mitä hän uskoo.
Ratkaisevaa on, mitä hän tekee uskonsa seurauksena.

Kypsymätön ihminen etsii helppoja vastauksia.
Hän haluaa tietää:
kuka on hyvä ja kuka paha,
kuka on meidän puolellamme ja kuka vastaan.
Hän ei välttämättä pysähdy kysymään:
Mistä tämä käsitys syntyi?
Mitä en näe?
Mitä tapahtuu, jos kaikki toimivat tämän käsityksen mukaan?
Todellinen ymmärrys alkaa vasta, kun ihminen kykenee epäilemään myös omaa käsitystään.
Suurin itsevarmuus ei aina synny tiedosta. Se voi syntyä siitä, ettei näe oman tietonsa rajoja.

Tapahtuma syntyy.
Se uutisoidaan.
Se kehystetään.
Sitä toistetaan.
Toisto synnyttää käsityksen.
Käsitys muuttuu yhteiseksi uskomukseksi.
Uskomus alkaa ohjata toimintaa.
Tietoa voi olla paljon – mutta kokonaisuus voi silti puuttua.
Siksi kysymys ei ole vain:
Mitä meille kerrotaan?
Vaan:
Mitä meille jää kertomatta?

Media ei tarvitse välttämättä valehdella vaikuttaakseen ihmisen maailmankuvaan.
Riittää, että jotakin näytetään enemmän, jotakin vähemmän, jotakin toistetaan ja jotakin jätetään kokonaan ulkopuolelle.
Kun sama kehys tulee vastaan riittävän monta kertaa, se alkaa tuntua todellisuudelta.
Sosiaalinen media on tuonut tähän uuden kerroksen.
Algoritmi ei kysy, mikä on viisasta.
Se oppii, mikä pitää ihmisen katsomassa.
Näin huomio, tunne, pelko ja vastakkainasettelu voivat saada enemmän näkyvyyttä kuin rauhallinen kokonaisuuden ymmärtäminen.

Demokratian ongelma ei ole siinä, että ihmiset saavat vaikuttaa.
Ongelma alkaa siitä, jos vaaleista tulee ainoa todellinen pätevyysvaatimus vallankäyttäjälle.
Lääkäriltä vaaditaan koulutus.
Lentäjältä vaaditaan koulutus.
Insinööriltä vaaditaan osaaminen.
Vallankäyttäjältä ei ole pääsykoetta.
Hänen täytyy osata saada ihmiset puolelleen.
Silloin järjestelmä voi palkita ennen kaikkea:
esiintymistä, näkyvyyttä, retoriikkaa ja kannatuksen keräämistä.
Ei välttämättä kykyä nähdä pitkälle.
Valta annetaan niille, jotka osaavat esiintyä – ei välttämättä niille, jotka ymmärtävät seuraukset.

Sitten syntyy pelko.
Jos toinen valtio koetaan uhaksi, asevarustelu alkaa näyttää turvallisuudelta.
Mutta toinen osapuoli näkee saman varustautumisen uhkana.
Se reagoi.
Ensimmäinen osapuoli näkee vastareaktion todisteena siitä, että uhka oli todellinen.
Se lisää varustelua.
Toinen reagoi jälleen.
Syntyy kehä:
uhka → varustelu → vastareaktio → uusi uhka → lisää varustelua.
Jokainen osapuoli voi samalla ajatella puolustavansa itseään.
Tämä on juuri se mekanismi, jota Kant tarkasteli jo vuonna 1795. Hän kirjoitti, että pysyvät armeijat kannustavat valtioita kilpailemaan sotilaallisella voimalla ja ylläpitävät sodan uhkaa. (Project Gutenberg)

Rauha ei tarkoita sitä, että kaikki valtiot, kulttuurit ja ihmiset täytyy sulauttaa yhdeksi. Se tarkoittaa myös kykyä hyväksyä: tämä on meidän alueemme, tämä on teidän alueenne, tämä on meidän päätöksemme, tämä ei kuulu meille. Toisen valtion asioihin puuttuminen voidaan joskus perustella turvallisuudella, moraalilla tai hyvillä aikomuksilla. Mutta hyvä tarkoitus ei automaattisesti tee seurauksesta hyvää. Kantin rauhanajattelussa valtioiden välinen oikeus, itsenäisyys ja pidättyvyys olivat keskeisiä kysymyksiä. Hänen tekstissään on myös periaate, jonka mukaan valtioiden ei tule käyttää toisiaan välineinä omiin tarkoituksiinsa. (Project Gutenberg)
Tämä ei ole vain yksi valtio. World BEYOND Warin vuoden 2025 aineiston mukaan maailmassa oli sen laskelman mukaan 1 247 ulkomaista sotilastukikohtaa, joista 877 oli Yhdysvaltojen tukikohtia 95 maassa. Järjestön käyttämä määritelmä on laaja ja sisältää myös sellaisia ulkomaisia sotilaallisia tiloja, joihin valtiolla on esimerkiksi vuokra-, käyttö- tai väliaikainen pääsyoikeus. (World Beyond War) Suomen ja Yhdysvaltojen DCA-sopimuksessa on puolestaan määritelty Suomessa sovitut alueet ja tilat, joihin Yhdysvaltain joukoilla on sopimuksen mukaisia käyttö- ja pääsyoikeuksia esimerkiksi harjoitteluun, materiaalin ennakkosijoittamiseen, logistiikkaan ja joukkojen toimintaan. (Ulkoministeriö) Nämä eivät yksin todista, että sota olisi väistämätön. Mutta ne tekevät näkyväksi yhden asian: maailma rakentaa edelleen turvallisuutta suurelta osin sotilaallisen voiman kautta. Ja juuri tätä pitäisi kyetä tarkastelemaan myös ilman leirejä.
Yksi valtio varustautuu. Toinen vastaa. Ensimmäinen lisää voimaa. Toinen rakentaa uusia liittosuhteita. Sotilaallinen infrastruktuuri laajenee. Media kertoo uudesta uhasta. Ihmiset pelkäävät. Pelko lisää kannatusta kovemmille toimille. Kovat toimet synnyttävät uusia vastareaktioita. Ja kierros jatkuu. Sota ei välttämättä ala yhdestä päätöksestä. Se voi rakentua tuhansista päätöksistä, joita jokainen pitää omalta osaltaan järkevinä.
Paljon tärkeämpi kysymys on: Mikä mekanismi tuottaa tämän lopputuloksen? Jos jokainen osapuoli uskoo olevansa puolustuksessa, jos jokainen perustelee oman toimintansa turvallisuudella, jos jokainen pitää vastapuolen toimia todisteena omalle näkemykselleen, miten kehä voidaan koskaan katkaista? Rauha ei voi perustua siihen, että toinen osapuoli lopulta alistuu. Sen täytyy perustua siihen, että eskalaatiolle rakennetaan rajat.
Kypsä ihminen ei kysy vain: Mitä voin tehdä? Hän kysyy myös: Mitä tästä seuraa? Ja vielä tärkeämmin: Mitä tapahtuu, jos toinen osapuoli reagoi samalla logiikalla? Todellinen ymmärrys ei lisää automaattisesti varmuutta. Se lisää kykyä nähdä seurauksia. Siksi kypsyys on myös pidättyvyyttä.
error: Content is protected !!