Kasvu & kypsyys

Oppi, jota emme koulussa saaneet

Ihminen oppii koko elämänsä. Mutta harvoin meille opetetaan, miten me itse opimme, reagoimme, muodostamme käsityksiä ja muutumme.

Meitä opetetaan tuntemaan maailma, mutta paljon vähemmän tuntemaan sitä rakennetta, jonka kautta itse katsomme maailmaa.

Tunteet, kokemukset, tarpeet, identiteetti, ryhmät, auktoriteetit, harhat ja ympäristö ohjaavat meitä usein ennen kuin tulemme niistä tietoisiksi.

Siksi ihminen voi tietää paljon ja silti ymmärtää itseään vähän.

Nämä virikkeet eivät anna valmiita vastauksia. Ne tarjoavat välineitä nähdä se, mikä yleensä jää näkymättömäksi.

Miten ihminen muodostuu → miten hän muodostaa käsityksensä → miten hän voi erehtyä → miten toinen vahvistaa erehdystä → miten ryhmä vahvistaa sitä → miten syntyy noidankehä → miten sama rakenne voi siirtyä valtaan ja yhteiskuntaan.
Ja sitten tulee tärkeä vastavoima:

Miten ihminen voi tulla tietoiseksi tästä ja jatkaa kasvuaan.

Näkyvä minä ei ole koko ihminen. Tietoinen ajattelu on vain osa sitä rakennetta, joka ohjaa käyttäytymistämme. Tunteet, tarpeet, kokemukset, pelot, opitut mallit, identiteetti ja ympäristö vaikuttavat siihen, mitä näemme, mitä uskomme ja miten toimimme. Voimmeko todella hallita sellaista, mitä emme tunnista itsessämme?
Kasvu tapahtuu joka tapauksessa. Kysymys ei ole siitä, kasvammeko, vaan siitä, tapahtuuko kasvu tietoisesti vai ympäristön, reaktioiden ja sattuman ohjaamana. Tiedostamattomassa kasvussa laiva liikkuu, mutta kapteenia ei ole. Tiedostetussa kasvussa ihminen alkaa tunnistaa oman “itunsa”, toimintansa rakenteet ja mahdollisen suunnan. Laiva liikkuu. Kapteeni on hereillä. Suunta voidaan valita.
Kypsyys ei ole mielipide. Se on rakenne. Kypsä ihminen oppii erottamaan: tunteen ja teon faktan ja tulkinnan toiveen ja todellisuuden syyn ja seurauksen identiteetin ja ajatuksen vastuun ja selityksen Kypsyys ei tarkoita virheettömyyttä. Se tarkoittaa kykyä nähdä oma virheensä ilman, että oma identiteetti romahtaa.
Suurin osa ihmisistä ei tietoisesti päätä elää harhassa. Harhat syntyvät usein huomaamatta. Vahvistusharha valikoi tietoa. Osaamisen harha yliarvioi ymmärrystä. Ymmärryksen harha sekoittaa tutun selityksen todelliseen ymmärtämiseen. Muutosvastarinta suojaa vanhaa rakennetta. Turvallistaminen muuttaa epävarmuuden yksinkertaiseksi kertomukseksi. Harha on voimakkaimmillaan silloin, kun ihminen ei tiedä olevansa sen sisällä.

Yksi ihminen voi epäillä itseään. Kaksi samanmielistä voi vahvistaa toisiaan.

Kun toinen sanoo:

“Minäkin ajattelen näin.”

epävarmuus voi muuttua varmuudeksi.

Kun saman käsityksen jakavia ihmisiä tulee lisää, syntyy ryhmä.

Ryhmä voi tarjota turvallisuutta, hyväksyntää ja identiteettiä — mutta samalla se voi vahvistaa myös virheellisiä käsityksiä.

Samaa mieltä oleminen ei vielä tarkoita, että olemme ymmärtäneet asian.

Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Mutta kuuluminen voi muuttua sulautumiseksi. Kun ajatus muuttuu osaksi identiteettiä, sen kyseenalaistaminen alkaa tuntua henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Silloin ihminen ei enää puolusta vain ajatusta. Hän puolustaa paikkaansa ryhmässä. Poikkeaminen voi merkitä hyväksynnän, ihmissuhteen, aseman tai turvallisuuden menettämistä. Kypsä ihminen pystyy kuulumaan joukkoon menettämättä kykyään seistä siitä erillään.
Virhe ei tarvitse pahaa tarkoitusta muuttuakseen järjestelmäksi. Käsitys synnyttää valikoidun tiedon. Valikoitu tieto vahvistaa käsitystä. Käsitys sitoutuu identiteettiin. Ristiriitainen tieto torjutaan. Sama toiminta jatkuu. Seuraukset synnyttävät uuden selityksen. Ja kehä alkaa uudelleen. Noidankehää ei katkaista lisäämällä tietoa. Se katkaistaan muuttamalla tapaa, jolla tietoa, seurauksia ja omaa toimintaa arvioidaan.
Hyvä aikomus ei yksin tee teosta hyväksi. Etiikka auttaa näkemään, mitä tekomme todellisuudessa aiheuttavat. Hyvä teko säilyttää elämää, lisää sen täyteläisyyttä ja vähentää tarpeetonta kärsimystä. Paha teko kaventaa, eristää ja sokeuttaa. Paha ei aina synny pahasta tahdosta. Riittää, ettei ihminen näe tekojensa seurauksia. Siksi tietämättömyys voi muuttua moraaliseksi ongelmaksi.
Se mikä tapahtuu ihmisessä, voi tapahtua myös ryhmässä, organisaatiossa ja yhteiskunnassa. Kun kypsymättömyys saa käyttöönsä valtaa, seuraukset kasvavat. Vastuu voi irrota vallasta. Kieli voi peittää teot. Toisto voi korvata arvioinnin. Hiljaisuudesta voi tulla järjestelmän normaali tila. Esityskyky voi syrjäyttää harkinnan. Valta ei välttämättä muuta ihmisen rakennetta. Se suurentaa sen vaikutuksia.
Elämä muuttaa meitä joka tapauksessa. Tiedostamaton ihminen ajelehtii helpommin ympäristön, reaktioiden ja ryhmän mukana. Tiedostettu ihminen pysähtyy, tarkastelee itseään, etsii vaihtoehtoja ja arvioi seurauksia. Kasvu ei tarkoita virheettömyyttä. Se tarkoittaa liikkeessä pysymistä. Oletteko opettaneet kolmekymmentä vuotta — vai yhden vuoden kolmekymmentä kertaa? Oletteko eläneet kymmenentuhatta päivää — vai yhden päivän kymmenentuhatta kertaa? Kypsyys alkaa siitä, kun ihminen alkaa osallistua omaan muuttumiseensa.
error: Content is protected !!