Ukraina

UKRAINA 1991–2022
Historiaa ei voi aloittaa vuodesta 2022 vaan:
1919 → 1949 → 1991 → 1994 → 1997 → 2004 → 2008 → 2010 → 2014 → 2015 → 2021 → 2022

Ukrainan sota tuli monille näkyväksi helmikuussa 2022. Sitä ennen tapahtui kuitenkin yli 30 vuoden ajan kehitys, jossa Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa, lännen ja Venäjän suhteet Ukrainaan muuttuivat, NATO-yhteistyö syveni ja vuoden 2014 tapahtumat muuttivat tilanteen perusteellisesti.

Mutta myöskään vuosi 1991 ei ollut kaiken alku.

Ukrainan itsenäisyyskysymys oli kansainvälisessä politiikassa jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain tiedustelu osallistui Neuvostoliiton vastaiseen toimintaan Ukrainassa. CIA:n AERODYNAMIC-operaatio alkoi vuonna 1949 ja siihen liittyi ukrainalaisia emigranttiverkostoja, tiedustelua, julkaisuja, radio-ohjelmia ja muuta salaista toimintaa. Yhdysvaltain kansallisarkiston aineistossa tämä toiminta on dokumentoitu vuosikymmenien mittaiseksi kokonaisuudeksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vuoden 2022 sota olisi yksinkertaisesti jonkin vuonna 1949 alkaneen operaation jatkoa. Eri aikakausien toimijat, tavoitteet ja olosuhteet olivat erilaisia.

Siksi tässä ei etsitä yhtä selitystä.

Tavoitteena on koota tapahtumat aikajärjestykseen: mitä tapahtui, mitä eri osapuolet tekivät, mitä tavoitteita ne ilmoittivat ja miten tilanne muuttui.

Lukija muodostaa kokonaisuudesta oman näkemyksensä.

Sama tapahtumaketju voidaan nähdä eri näkökulmista.

Yksi tarkastelee Ukrainan oikeutta itsenäisiin valintoihin.
Toinen tarkastelee Venäjän turvallisuusintressejä.
Kolmas tarkastelee Yhdysvaltain ja Euroopan kasvavaa vaikutusta.
Neljäs tarkastelee vuoden 2014 tapahtumia ja niiden seurauksia.

Historialliset tapahtumat eivät kuitenkaan muutu sen mukaan, mikä tulkinta niistä tehdään.

Tapahtuma ei ole sama asia kuin sen tausta.
Uutinen kertoo, mitä tapahtui. Historia auttaa kysymään, miksi juuri tässä tilanteessa tapahtui. Siksi ensin tapahtumat. Sitten tulkinta.

Lukija itse päättää.

Ukrainan itsenäisyyskysymys nousi kansainväliseen politiikkaan jo Venäjän vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Vuonna 1919 ukrainalainen delegaatio osallistui Pariisin rauhankonferenssin yhteydessä käytäviin keskusteluihin. Yhdysvaltain ulkoministeriön historiallisissa asiakirjoissa näkyy, että Washington suhtautui tuolloin Ukrainan itsenäisyyteen varauksellisesti ja kannatti Venäjän yhtenäisyyttä sekä alueellista autonomiaa.

Toisen maailmansodan aikana Ukraina joutui Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan keskelle. Sodan jälkeen ukrainalainen vastarinta jatkui Neuvostoliittoa vastaan.

Tämä on se historiallinen tausta, josta myöhempi lännen tiedustelutoiminta kehittyi.

Vuonna 1949 CIA aloitti operatiivisen yhteistyön ukrainalaisen ZP/UHVR-verkoston kanssa. Kokonaisuus sai nimekseen Project AERODYNAMIC. Toimintaan kuului muun muassa: tiedustelua yhteyksiä ukrainalaisiin vastarinta- ja emigranttiverkostoihin agenttien lähettämistä Ukrainaan julkaisuja ja propagandaa radio-ohjelmia ukrainalaisen nationalismin ja neuvostovastaisen opposition tukemista. Vuodesta 1953 toimintaa keskitettiin myös Prolog-järjestelyn ympärille. CIA:n omat asiakirjat osoittavat, että Prolog sai CIA:lta rahoitusta ja että CIA säilytti toiminnassa huomattavan kontrollin. National Archivesin tutkimusraportin mukaan AERODYNAMICin aktiivinen vastarintaoperaatio hiipui 1950-luvun puolivälissä, mutta julkaisu- ja vaikuttamistoiminta jatkui myöhempinä vuosikymmeninä.
Neuvostoliiton hajotessa Ukraina julistautui itsenäiseksi. Yhdysvallat tunnusti Ukrainan itsenäisyyden 25. joulukuuta 1991, ja diplomaattisuhteet perustettiin samana päivänä. Yhdysvaltain suurlähetystö Kiovassa avattiin tammikuussa 1992. Tästä alkaa uusi vaihe: salaisesta kylmän sodan toiminnasta → avoimeen valtioiden väliseen yhteistyöhön. Yhdysvaltain politiikka alkoi keskittyä Ukrainan poliittiseen ja taloudelliseen vakauteen, demokratiaan, markkinatalouteen ja turvallisuuteen.
Itsenäisyyden jälkeen Ukraina rakensi suhteita sekä länteen että Venäjään. Yhdysvallat tuki: demokraattisia instituutioita talousuudistuksia kansalaisyhteiskuntaa oikeusvaltiokehitystä turvallisuusyhteistyötä. NATO-yhteistyö alkoi jo 1990-luvulla ja Ukrainan ja NATOn Distinctive Partnership perustettiin vuonna 1997. Samaan aikaan Venäjä pyrki säilyttämään merkittävän poliittisen, taloudellisen ja turvallisuuspoliittisen vaikutuksensa Ukrainassa. Ukraina oli siis itsenäinen valtio, mutta kahden erilaisen geopoliittisen suunnan välissä.
Vuoden 2004 presidentinvaalien jälkeinen kiista johti Oranssiin vallankumoukseen ja uusiin vaaleihin. Lännen ja Ukrainan välinen yhteistyö syveni. Vuonna 2008 NATO:n Bukarestin huippukokouksessa liittokunta ilmoitti, että Ukraina ja Georgia tulevat aikanaan NATO:n jäseniksi ja että seuraava askel olisi Membership Action Plan. Tämä oli merkittävä muutos Ukrainan turvallisuuspoliittisessa asemassa. Venäjän näkökulmasta NATO:n laajeneminen ja Ukrainan mahdollinen liittyminen olivat keskeisiä turvallisuuskysymyksiä.

Vuonna 2010 Viktor Janukovytš nousi presidentiksi.

Ukraina luopui virallisesti NATO-jäsenyyden tavoittelusta ja omaksui liittoutumattomuuspolitiikan.

Samalla Ukraina jatkoi suhteita sekä Euroopan unioniin että Venäjään.

Vuonna 2013 Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti, että Yhdysvallat oli käyttänyt yli 5 miljardia dollaria Ukrainan demokratian, instituutioiden, kansalaisyhteiskunnan, talouden ja muiden tavoitteiden tukemiseen vuodesta 1991 lähtien.

Luku on tärkeä ymmärtää kokonaisuutena: kyse ei ollut yhdestä sotilasbudjetista vaan vuosikymmenien aikana toteutetusta erilaisesta avusta ja yhteistyöstä.

Vuoden 2013 lopulla Ukrainassa alkoi Euromaidan-protestiliike, kun hallitus keskeytti EU:n assosiaatiosopimukseen liittyneet valmistelut ja suuntautui lähemmäs Venäjää. Helmikuussa 2014 Janukovytš poistui Ukrainasta. Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti: hallinnon vaihtuminen → Krimin haltuunotto ja liittäminen Venäjään → aseellinen konflikti Itä-Ukrainassa → lännen pakotteet ja Ukrainan tukeminen. Krimin asemaa ja Venäjän toimintaa koskevat kansainväliset tulkinnat ovat olleet voimakkaasti ristiriitaisia, mutta tapahtumaketju vuodesta 2014 lähtien muodostaa selvän käännekohdan Ukrainan historiassa.
Vuoden 2014 jälkeen Yhdysvaltain tuki Ukrainalle kasvoi merkittävästi. Yhdysvaltain oman vuoden 2016 kuvauksen mukaan kriisin alusta oli sitouduttu yli 760 miljoonan dollarin avustuksiin sekä kahteen miljardin dollarin lainatakaukseen. Yli 266 miljoonaa dollaria oli suunnattu turvallisuussektorille, johon kuului muun muassa koulutusta, ajoneuvoja, viestintälaitteita ja tutkajärjestelmiä. Lisäksi myöhemmin julkisuuteen tuli tietoja Yhdysvaltain ja Ukrainan tiedusteluyhteistyöstä sekä vuodesta 2015 alkaneesta salaisesta koulutusohjelmasta. Tässä on tärkeä ero: julkinen sotilaskoulutus ≠ CIA:n salainen tiedusteluyhteistyö. Ne olivat eri kokonaisuuksia, vaikka ne tapahtuivat samassa historiallisessa vaiheessa.
Vuonna 2021 Venäjän ja lännen välinen turvallisuuspoliittinen vastakkainasettelu kiristyi. Venäjä esitti Yhdysvalloille ja NATO:lle turvallisuusvaatimuksia, joissa käsiteltiin muun muassa NATO:n laajenemista ja sotilaallista toimintaa Itä-Euroopassa. NATO puolestaan korosti jäsenmaiden oikeutta päättää omista turvallisuusjärjestelyistään. Ukraina ei tuolloin ollut NATO:n jäsen eikä sillä ollut NATO:n artikla 5:n mukaista turvatakuuta. Näin 30 vuoden kehitys oli tullut tilanteeseen, jossa: Ukrainan länsi-integraatio + Venäjän turvallisuushuolet + NATO:n laajeneminen + vuoden 2014 konflikti olivat kaikki samassa kokonaisuudessa.
24. helmikuuta 2022 Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Tässä vaiheessa aiempien vuosikymmenten kehitys muuttui avoimeksi suurvaltojen väliseksi turvallisuuskriisiksi. Yhdysvallat, NATO-maat ja EU-maat ryhtyivät tukemaan Ukrainaa taloudellisesti, sotilaallisesti ja humanitaarisesti. Venäjä perusteli toimintaansa muun muassa turvallisuudella, NATO:n laajenemisella ja Donbasin tilanteella. Ukraina ja sen länsimaiset tukijat ovat puolestaan kuvanneet hyökkäystä Venäjän hyökkäyssodaksi ja Ukrainan suvereniteetin loukkaukseksi. Tästä alkaa nykyinen sota. Mutta sen historia ei ala tästä.
error: Content is protected !!