TORJUNTA
Uusi tieto ei pysähdy järkeen.
Se pysähtyy egoon. Ennen ajattelua on uhka-arvio.
Jos tieto horjuttaa minäkuvaa, se torjutaan riippumatta siitä, onko se totta.
Siksi suurin osa informaatiosta ei koskaan päädy käsittelyyn.
Ei tiedon puutteen vuoksi, vaan itsesuojan takia.
Tietämättömyys ei pysäytä kehitystä. Identiteetti pysäyttää.
Mikä “vaiva” nousee ensimmäisenä, kun ihminen kohtaa uutta informaatiota?
Ensimmäinen reaktio ei ole ajattelu.
Se on uhka-arvio.
Ennen kuin ihminen kysyy:
onko tämä totta?
onko tämä hyödyllistä?
Hän kysyy tiedostamattaan:
uhkaako tämä minua?
Tätä tapahtuu ennen järkeä.
IDENTITEETTISUOJA
Ulkopuolelta tuleva tieto kohtaa ensin minäkuvan, ei älyn.
Jos informaatio:
kyseenalaistaa aiemman käsityksen
vihjaa virheeseen
vaatii muutosta
paljastaa puutteen ymmärryksessä
→ aivot tulkitsevat sen uhkana, ei tietona.
Tämä on se varsinainen “vaiva”.
Ei muutosvastarinta vielä vaan itsesuoja.
Noidankehän ydin (tiivistettynä)
Ensimmäinen este uudelle ymmärrykselle ei ole tietämättömyys, vaan identiteettiä suojaava uhkareaktio. Muutosvastarinta tulee vasta sen jälkeen.
Uusi tieto kohtaa ensin uhka-arvion.
Ennen ajattelua on suodatin. Suurin osa informaatiosta ei pääse käsittelyyn- se pysähtyy pintaan. Jotkut pisteet läpäisevät, useimmat kimpoavat takaisin.
Mitä tapahtuu heti tämän jälkeen (millisekunneissa)
1) Puolustus aktivoituu
tunne ennen ajatusta
lievä ärsytys, torjunta, välinpitämättömyys
“ei jaksa”, “ei koske minua”, “taas näitä”
👉 Tässä kohtaa virike joko katkaistaan tai ohitetaan.
2) Jos uhka jatkuu → muutosvastarinta
Jos ihminen kuitenkin lukee eteenpäin:
tuttu ajatus puolustaa itseään
uusi tulkinta tuntuu epämukavalta
syntyy tarve palauttaa tasapaino
Tässä kohtaa:
selitykset aktivoituvat
vastaväitteet syntyvät
huomio siirtyy pois sisällöstä
👉 Tässä ei arvioida tietoa, vaan suojataan rakennetta.
3) Harhat astuvat sisään (jos tilanne jatkuu)
Vahvistusharha → etsitään kohtia, joista voi olla eri mieltä
Osaamisen harha → “tämä ei ole uutta”, “olen tiennyt tämän jo”
Normin harha → “jos tämä olisi totta, muutkin ajattelisivat näin”
Miksi tämä ei ole kysymys tiedon oikeellisuudesta
Kyse ei ole onko tieto oikeaa vai väärää, vaan onko ihmisellä kapasiteetti käsitellä sitä.
Kapasiteetti ei ole älyä. Se on:
hermoston kuormitustaso
stressi
väsymys
elämäntilanne
turvan tunne
Sama ihminen:
lukee virikkeen aamulla → ohittaa
lukee saman virikkeen myöhemmin → pysähtyy
Tieto ei muuttunut.
Käsittelykyky muuttui.
Miksi Virike toimii (hiljaisesti).
Virike ei pakota käsittelyä. Se:
ei vaadi vastausta
ei vaadi mielipidettä
ei vaadi muutosta
Se vain asettaa ärsykkeen.
Jos käsittelykyky on:
liian kuormittunut → virike ohitetaan
hetkellisesti auki → virike jää mieleen
Tämä on oikein.
Virike ei ole opetusta, vaan koetinkivi.
Todellisuussuhde
Todellisuudessa energia ei oikeuta kaikkea. Kaikki paine ei ole pakkoa. Kypsä ihminen tunnistaa hetken, jossa toiminta on irtoamassa hallinnasta, ja pysäyttää sen.
1) Uhka-arvio
Ensimmäinen reaktio uuteen tietoon ei ole ajattelu. Se on uhka-arvio.
2) Identiteettisuoja
Tieto kohtaa ensin minäkuvan. Siksi se torjutaan ennen kuin sitä ymmärretään.
3) Ohitus
Usein virike katkeaa ennen käsittelyä: “ei jaksa”, “ei koske”, “taas näitä”.
4) Selitykset
Kun uhka jatkuu, selitykset aktivoituvat. Ei arvioida sisältöä – suojataan rakennetta.
5) Kapasiteetti
Kyse ei ole tiedon oikeellisuudesta. Kyse on käsittelykyvystä.
6) Koetinkivi
Virike ei opeta. Se paljastaa, onko mieli hetkellisesti auki vai kiinni.
7) Jähmettyminen
Kun itsesuoja ohittaa uteliaisuuden, kehitystaso pysähtyy – ja se voi institutionalisoitua.
8) Ydinlause
Ensimmäinen este uudelle ymmärrykselle ei ole tietämättömyys, vaan uhkareaktio.