Uskonto
USKONTO – PEILI
Uskonto ei selitä todellisuutta.
Se antaa sille merkityksen silloin, kun ihminen ei kestä epävarmuutta.
Uskonnot tulee ottaa vakavasti.
Se tarkoittaa: suhtaudu niihin kriittisesti.
Uskonto lupaa vapautusta, mutta rakentaa ehtoja.
Se tarjoaa lohtua ja ottaa vastineeksi ajattelun.
Kun järki korvataan ilmoituksella, valta siirtyy.
Kun ihminen luovuttaa vastuun jumalalle, joku toinen ottaa sen haltuun maan päällä.
Uskonto ja valtio yhdessä eivät ole pyhyyttä.
Ne ovat hallintaa.
Vapaa ihminen ei tarvitse lupaa ajatella.
Eikä pelastusta ollakseen kokonainen.
Uskonto vastaa kysymyksiin, joita ei saisi lukita.
Siellä missä ajattelu päättyy, alkaa usko.
Uskonto lupaa merkityksen ja ottaa vapauden pantiksi.
Uskonto on määritelty esimerkiksi kokoelmaksi erilaisia uskomuksia, jotka perustelevat kaikkeutta ja luonnon tapahtumia. Erään määritelmän mukaan uskonto on todellisuuskäsitys ja elämänkäsitys, joka ei ole tieteellinen. Vastakkainasettelu tieteen kanssa on merkittävä nk. teismissä, jossa Jumalan oletetaan vaikuttavan aktiivisesti maailman tapahtumiin. Uskontotieteessä on kolme päätapaa määritellä uskonto: Yliluonnollisen kautta, pyhän ja profaanin erottelun kautta, sekä “perimmäisen huolenaiheen” kautta.
Uskonnot tulee ottaa vakavasti, vakavasti ottamisella tarkoitetaan sitä, että niihin suhtaudutaan äärimmäisen kriittisesti ja pysytään etäällä niiden hunajaiselta kuulostavista lupauksista, jotka tosiasiassa sisältävät poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia kahleita sekä sellaisia vapaan ajattelun ja sanankäytön rajoituksia, jotka kieltävät ihmisiä toteuttamasta omaa olemustaan älyllisenä ja inhimillisenä olentona.
Uskontojen kautta tukahdutetaan ihmisten älyllisiä pyrkimyksiä ja korvataan järjen käyttö ideologisella vallalla. Esimerkiksi kristinusko tarjoaa pelastusta, mutta tosiasiassa se on estänyt monia ihmisiä elämästä täysipainoista elämää ja johdattanut heitä oman elämänsä kadottamiseen.
Lopulta ihmisen ja jumalan kuilu pyritään silloittamaan liittämällä Jumala ja yhteiskunta toisiinsa samoin kuin keskiaikaisessa kristinuskossa liitettiin toisiinsa Jumala ja valtio. Tämän taantumuksen välttämiseksi muutamissa sivistysmaissa, kuten valistuksen esiairueena esiintyvässä Ranskassa, uskonto ja valtio ovat tietoisesti kytketyt erilleen erottamalla valtio ja uskonnot toisistaan. Tällöin syntyvä kahtiajako ei ole tosin pyhä eikä tiedostamaton vaan immanentti ja maallisen oikeuden mukainen.
Otteita: Jukka Hankamäki.
Luettelo uskonnoista.
asatru
buddhalaisuus
bahá’í
buddhalaisuus
Dionysos-kultti
diskordianismi
gnostilaisuus
Heaven’s Gate
hellenismi
hindulaisuus
Krishna-liike
islam
sunnilaisuus
shiialaisuus
druusilaisuus
jainalaisuus
juutalaisuus
ortodoksijuutalaisuus
reformoitu juutalaisuus
kristinusko
katolisuus
nestoriolaisuus
orientaaliortodoksisuus
ortodoksisuus
protestantismi
luterilaisuus
anglikaanisuus eli episkopaalisuus
kalvinismi eli reformoitu kristinusko
metodismi
baptismi
presbyterianismi
helluntaiherätys
kolminaisuuden kieltävät suuntaukset
Jehovan todistajat
mormonismi
konfutselaisuus
mandealaisuus
manikealaisuus
mithralaisuus
moonilaisuus
New Age
orfilaisuus
rastafarilaisuus
Romuva
saatananpalvonta
satanismi
šintolaisuus
sikhiläisyys
taolaisuus
thelema
voodoo
wicca
candomble
santeria
yezidismi
zarathustralaisuus
Herätysliikkeet Suomessa