Uskonnot-Huijausta
Ajattelu päättyy- uskonto alkaa
Uskonto ei ala Jumalasta.
Se alkaa kohdasta, jossa ihminen lakkaa kysymästä.
Kun todellisuus muuttuu liian monimutkaiseksi, syntyy tarve selitykselle, joka ei vaadi ajattelua. Uskonto vastaa tähän tarpeeseen. Se tarjoaa valmiin kertomuksen, jossa epävarmuus korvataan varmuudella ja kysymykset vaihdetaan käskyihin.
Uskonto ei pyri ymmärtämään maailmaa, vaan sulkemaan sen.
Siksi se ei siedä kritiikkiä.
Siksi se nimeää epäilyn synniksi.
Totuus ei tarvitse suojaa.
Valhe tarvitsee.
Uskonnot esittävät itsensä moraalin lähteenä, vaikka moraali on ollut olemassa ennen uskontoja ja ilman niitä. Lähimmäisenrakkaus, empatia ja oikeudenmukaisuus eivät ole jumalallisia lahjoja, vaan inhimillisiä kykyjä. Ne eivät vaadi pyhiä tekstejä, vaan tietoisuutta toisista ihmisistä.
Uskonto käyttää ihmisen perustarvetta kuulua.
Se lupaa merkitystä, mutta määrittelee sen ehdot.
Se lupaa pelastusta, mutta ensin luo helvetin.
Näin syntyy tehokas rakenne:
– ensin pelko
– sitten syyllisyys
– lopuksi alistuminen
Kun ihminen oppii katsomaan itseään ulkoapäin määriteltyjen sääntöjen kautta, hän lakkaa omistamasta elämäänsä. Hän ei enää kysy “miksi”, vaan “mitä minulta vaaditaan”.
Uskonnot eivät yhdistä ihmisiä.
Ne jakavat: oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin, meihin ja muihin.
Empatia lakkaa rajalla.
Historiallisesti uskonto on ollut vallan liittolainen. Kun Jumala sidotaan valtioon, valta muuttuu koskemattomaksi. Kun laki esitetään jumalallisena, sitä ei saa kyseenalaistaa. Tässä vaiheessa ajattelu ei ole enää vaarallista se on kiellettyä.
Tiede etenee kumoamalla itseään.
Uskonto säilyy kieltämällä muutoksen.
Maailma ei enää tarvitse jumalia selittämään luonnonilmiöitä.
Se ei tarvitse paholaisia selittämään sairauksia.
Eikä se tarvitse myyttejä oikeuttamaan moraalia.
Ainoa usko, joka ei sido, on vapaus olla uskomatta.
Ja siihenkin sisältyy vastuu: ajatella itse.
Kun ajattelu jatkuu, uskonto menettää otteensa.
Siksi ajattelu on aina ollut sen todellinen vihollinen.
Tämä ei ole hyökkäys uskovia vastaan.
Tämä on muistutus ihmiselle:
“Ajattelu ei ole uhka elämälle. Se on sen edellytys.”
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka uskaltaa ajatella ilman suojaverkkoa?
Historian alkuhämäristä uskonnot ovat tuoneet enemmän tuskaa, kärsimystä, ruumiita ja iloa enemmän kuin mikään poliittinen ideologia kuten kommunismi, kapitalismi tai fasismi. Ne ovat yksi maailman nerokkaimpia huijauksia mitä ihmiskunta on konsanaan keksinyt.
Lähtölaukaus kristinuskolle oli vuoden 325 Nicaean kokous, jossa laillistettiin kristinuskon asema keisari konstantinoksen johdolla. Taustalla olivat sellaiset syyt kuten kansan yhtenäisyyden heikkeneminen mitä eivät pystyneet lujittamaan käytännönläheiset alkuperäiset jumalat.
Kristinusko siis lähti nousuun ainoastaan poliittisista syistä. Sen oli ensisijaisesti pyrittävä lujittamaan hallitsevan luokan valtaa ja omaisuutta ja kontrolloimaan laajoja ihmismassoja. Tässä uskonto on onnistunut erinomaisen hyvin. Joidenkin ihmisten elämää ohjaavat vieläkin satoja vuosia sitten kirjoitetut myytit ja uskomukset, joka on erittäin surullista kun ottaa huomioon sen alkuperän.
Ihmisillä on ympäristön muovaama luontainen tarve kuulua johonkin, olemmehan laumaeläimiä. Tätä uskonto on pyrkinyt käyttämään hyväkseen ja keksinyt jumalan, joka asuu taivaissa, on keksinyt käskyn, joiden rikkomisesta seuraa helvetti ja hän kuitenkin rakastaa sinua.
Ja tämä on erittäin julmaa. Miksi tarvitaan uskontoa yhdistymiseen? Uskonnot eivät edes yhdistä ihmisiä vaan jakavat heitä: hyviin ja pahoihin, väärä- ja oikeauskoisiin, juutalaisiin, kristittyihin ja muslimeihin. Lista on loputtoman pitkä. Uskonto rajoittaa meidän kykyä tuntea empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka eivät kuulu ”meihin”.
Tämän lisäksi uskonto rajoittaa meitä toteuttamasta mielihalujamme ja saavat meitä tuntemaan syyllisyyttä normaaleista taipumuksistamme. Mieleen tulevat esimerkiksi käsitys homoseksuaalisuudesta, alkoholista, uhkapeleistä ja ruokavaliosta.
On naurettavaa, että ihmiset oikeuttavat tälläiset vapauden riistot perustuen ikivanhoihin kirjoituksiin ja myytteihin. Loputtomiin kieltoihin luulisi olevan joku aukoton ja looginen selitys – totuus. Totuutta pitää tietää, totuutta pitää etsiä ja lopulta totuus vapauttaa. Uskonnot eivät perustu totuuteen vaan tulkinnanvaraisiin ”pyhiin” teksteihin, jotka sisältävät sellaisia asioita, että jos niitä ei perusteltaisi uskonolla useat tulkitsisivat ne mielisairaudeksi.
Uskonnollisten kirjoituksien ja ennustuksien rakenne on sama: ne ovat niin tulkinnanvaraisia ja epäselviä, että samasta lauseesta voi vetää monta eri johtopäätöstä. Näin niitä ei voi todistaa vääräksi, koska aina voidaan viitata toiseen yhteyteen. Tästä syystä esim. kristillinen kirkko on jakautunut moniin eri suuntiin; on katolilaisuutta, mormoneja, ortodokseja, luterilaisia jne.
Litteämuotoisesta maapallosta aurinkokeskeiseen universumiin; käsityksemme maailmasta muuttuu koko ajan. Opimme uusia asioita, todistamme vanhat vääriksi ja teemme uusia oivalluksia. Uskonto estävät meitä jatkuvaan kehitykseen kahlitsemalla meidät omiin sääntöihin, jossa ei ole tilaa kehitykselle ja oppimiselle. Se on vakava este ihmiskunnan niin henkiselle kuin fyysiselle kehitykselle.
Ainoa asia mihin kannattaa uskoa on vapaus olla uskomatta mihinkään. Tietysti tämä tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on oikeus uskoonsa. Eivätkä ne ole läpeensä pahoja vaan ne sisältävät monia hyviä arvoja, kuten lähimmäisenrakkaus, moraali, eettisyys ja käsitys oikeudenmukaisuutta. Mikään näistä ei kuitenkaan edellytä uskontoa.
Tiedämme nyt, että tsunameja eivät aiheuta jumalat vaan mannerlaattojen liikkumiset. Paholaiset eivät aiheuta sairauksia, vaan virukset ja bakteerit, joita voidaan hoitaa modernilla lääketieteellä. Samoin myös uskonnot kuuluvat menneisyyteen.
Lähde:
Elias Rintamäki
24.2.2010
