Turvallisuus, sellaisena kuin sitä yleensä tarkoitetaan, on omaisuutta, asemaa ja ennustettavuutta. Rahaa, talo, työpaikka, status. Ulkoisia takeita siitä, ettei mitään yllättävää tapahdu.
Se on kuolleiden unelma.
Täydellinen turvallisuus merkitsee, että kaikki on jo tiedossa. Ei riskiä. Ei epävarmuutta. Ei kasvua. Varmuus tappaa jännityksen. Jännityksen mukana kuolee innostus. Ja ilman innostusta ihminen ei elä – hän säilyy.
On kuitenkin olemassa todellinen turvallisuus. Sisäinen turvallisuus.
Luottamus siihen, että kykenet vastaamaan siihen, mitä et vielä tunne. Että selviät, vaikka suunnitelma pettää. Että sinä et romahda, vaikka olosuhteet tekevät niin.
Tavarat voivat kadota. Raha voi hävitä. Asema voi murentua.
Mutta jos sinä seisot itsessäsi, mikään olennainen ei ole vaarassa.
Ulkoinen turvallisuus voi näyttää mukavalta, mutta usein se tekee ihmisestä varovaisen, kesyn ja pysähtyneen.
Ulkoinen turvallisuus perustuu hallintaan ja ennustettavuuteen.
Se pyrkii poistamaan riskin, yllätyksen ja epävarmuuden.
Se voi tuntua mukavalta, mutta usein se kaventaa elämää.
Kun tärkeintä on välttää menetyksiä, ihminen lakkaa valitsemasta.