Suorittaminen
Suorittamisen harha
Yhteiskunta vaatii suorittamista ehdoitta.
Tehokkuutta, tuloksia, mitattavuutta ja jatkuvaa liikkumista eteenpäin.
Arvo sidotaan tekemiseen, ei olemiseen.
Suorittaja tekee, koska niin pitää tehdä.
Ei siksi, että tekeminen olisi merkityksellistä,
vaan siksi, että pysyminen paikallaan koetaan vaaralliseksi.
Suorittaja ei ole koskaan tyytyväinen.
Kun yksi tavoite saavutetaan, seuraava asetetaan heti.
Tekeminen irtoaa syystä.
Nautinto katoaa.
Lopulta ihminen ei enää tiedä, miksi hän tekee mitään.
Tässä kohtaa suorittaminen lakkaa olemasta kasvua
ja muuttuu oravanpyöräksi.
Suorittaminen kuuluu kasvuun tietyissä vaiheissa.
Ongelma syntyy, kun siitä tulee pysyvä tila.
Kasvu edellyttää siirtymää eteenpäin.
Ilman sitä suorittaminen ei kehitä – se kuluttaa.
Yhteiskunta harvoin ohjaa tästä eteenpäin.
Se palkitsee tekemistä, mutta ei opeta pysähtymistä tai suuntaamista.
Tehokkuus ei synny tekemällä enemmän,
vaan tekemällä olennaista.
Suorittava ihminen reagoi odotuksiin ja aikatauluihin.
Hän liikkuu nopeasti, mutta ilman selkeää suuntaa.
Läsnäolo tekee näkyväksi sen,
mitä ei tarvitse tehdä.
Olemisesta nouseva tekeminen ei ole passiivisuutta.
Se on tekemistä ilman pakkoa.
Ihminen on siinä missä on.
Hetki ei ole väline seuraavaan hetkeen.
Aika ei työnnä, vaan odottaa sisältöä.
Vahva oleminen on samanaikaisesti rentoutta ja selkeyttä,
myös kiireen keskellä.
Kun ihminen on läsnä, hänen tekemisensä on juurevaa.
Se ei ole reaktiota, vaan ilmaisua.
Tällainen ihminen on sinut itsensä kanssa
– ja siksi kykenee kohtaamaan myös toiset.
Suorittamisesta ei luovuta.
Siitä kasvetaan ulos.
Kun arvo ei enää riipu tekemisestä,
tekemisestä tulee väline, ei identiteetti.
Silloin elämä lakkaa olemasta selviytymistä
ja alkaa olla sisältöä.
Vahva oleminen ei poista kiirettä. Se estää sitä hallitsemasta.
Läsnäolo muuttaa tekemisen reaktiosta ilmaisuksi.
Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hänen ei tarvitse todistaa mitään.
Suorittamisesta ei luovuta. Siitä kasvetaan ulos.
Arvo ei synny tekemisestä, vaan siitä kuka tekee.
Kun tekeminen ei ole identiteetti, se vapautuu välineeksi.
Sisältö syntyy, kun selviytyminen päättyy.
Rauha ei tarkoita pysähtymistä, vaan suuntaa.
Vahva oleminen kantaa myös toiset.
Elämä alkaa, kun kaikki hetket eivät ole matkalla jonnekin muualle.