Seuraukset
SEURAUKSET
Seuraukset eivät ole mielipide. Ne tapahtuvat riippumatta siitä,
huomataanko ne vai ei- tai halutaanko niitä nähdä.
Seuraukset eivät kysy aikomusta.
Hyvät tarkoitukset eivät pysäytä niitä.
Ne seuraavat toimintaa, eivät puhetta.
Siksi seuraukset paljastavat enemmän kuin sanat.
Ne näyttävät, mitä todella tehtiin- ei mitä väitettiin tehdyn.
Seuraukset eivät ole rangaistus.
Ne eivät ole moraalinen tuomio.
Ne ovat palaute todellisuudesta.
Kun sama lopputulos toistuu,
se ei ole sattumaa.
Se on seuraus, jota ei ole tunnistettu
tai jota ei ole haluttu tunnistaa.
Seuraukset ovat totuuden kieli.
Tieto ei ole mielipide- se on kyky lukea sitä.
Seuraukset eivät eskaloidu. Ne vain toteutuvat.
Sotaa ei synnytä viha.
Se syntyy toistuvasta itsepetoksesta.
– varoitukset ohitetaan
– eskalaatio normalisoidaan
– vastuu siirretään
– “ei vielä” muuttuu “liian myöhään”
Sota ei ala ensimmäisestä laukauksesta.
Se alkaa hetkestä,
jossa seuraukset tiedetään
ja silti jatketaan.
Tämä ei ole uusi ilmiö eikä tietopuutetta.
Seuraukset tunnetaan laajasti, mutta toimintaa ei muuteta. Tämä ei ole erehdys, vaan tietoinen jatkaminen.
Kun useita kulttuurijärjestelmiä tuodaan samaan poliittiseen tilaan ilman yhteistä normatiivista perustaa, lopputulos ei ole rinnakkaiselo vaan pysyvä kitka. Yhteiskunta ei hajoa äkillisesti, vaan muuttuu vähitellen tunnistamattomaksi.
Kulttuuri ei ole yksityinen mielipide.
Se on kokonainen järjestelmä: kieli, moraali, auktoriteetti, perherakenne ja lain suhde. Näitä ei voi yhdistää ilman, että jokin järjestelmä väistyy. Käytännössä väistyjä on se, joka sitoutuu sääntöihin ja rahoittaa järjestelmän.
Monikulttuurisuuden nimissä tapahtuva muutos ei ole neutraalia.
Se on väestöllinen ja kulttuurinen suunnanmuutos, joka etenee hallinnollisten päätösten kautta, ei kansalaisyhteiskunnan yhteisellä tahdolla.
Suvaitsevuus, joka vaatii luopumaan omasta järjestyksestä, ei ole moraalia vaan vastuun siirtämistä. Kun rajat hämärretään, konfliktit eivät katoa- ne siirtyvät arkeen.
Monikulttuurisuus ei ole luonnonlaki.
Se on poliittinen valinta.
Ja valinta, jota ei voi enää peruuttaa, ei ole enää valinta vaan seuraus.
Kun kantava järjestys väistyy, tilalle ei synny tyhjää- syntyy uusi järjestys.
Itsenäisyys julistetaan arvoksi.
Päätösvalta luovutetaan käytännössä.
Seuraus ei ole ristiriita.
Seuraus on riippuvuus.
Velkaantuminen tunnistetaan ongelmaksi.
Kulutusta ei muuteta.
Seuraus ei ole kriisi.
Seuraus on ennustettavuus.
Haitat tunnetaan.
Toiminta jatkuu.
Seuraus ei ole yllätys.
Seuraus on viiveellä saapuva lasku.
Ilman seurausten tunnistamista
toiminta muuttuu toistoksi.
Tieto ilman toimintaa
on itsepetoksen tunnusmerkki.
Jos päätösvaltaa ei ole,
vastuu on silti todellinen.