Perusorientaatiot
Ihminen ei ole tyhjä taulu.
Hänellä on suunta, ennen kuin hänellä on tarina.
Perusorientaatio ei kerro mitä teet,
vaan miten olet olemassa.
Tiedonhaluinen etsii lakeja, ei lupia.
Ajatteleva ei siedä epäjohdonmukaisuutta.
Organisoiva haluaa ottaa maailman haltuun.
Hoivaava rakentaa kasvualustan muille.
Innovatiivinen ei sovi valmiisiin ammatteihin.
Hallinnollinen säilyttää, mittaa ja kontrolloi.
Luovuus ei ole oma tyyppinsä.
Se on voima, joka joko elävöittää orientaation tai puuttuu ja jättää jäljelle pelkän rutiinin.
Väärä suunta ei tee ihmisestä huonoa.
Se tekee hänestä väsyneen, katkeroituneen ja riittämättömän.
Nuoruudessa perusorientaatio ohjaa valintoja.
Myöhemmin se paljastaa, miksi ne menivät pieleen.
Et valitse perusorientaatiotasi.
Mutta jos toimit sitä vastaan, maksat hinnan.
Jos elämäsi tuntuu raskaalta,
se ei ole kohtalo.
Se on väärä suunta.
Et ole eksyksissä siksi, ettet yritä tarpeeksi.
Olet eksyksissä, koska yrität väärällä tavalla.
Jos joudut jatkuvasti perustelemaan itseäsi,
olet väärässä ympäristössä.
Jos työsi tuntuu tyhjältä,
et ole laiska, olet väärässä roolissa.
Jos joudut koko ajan sopeutumaan,
sinua ei kehitetä sinua kulutetaan.
Perusorientaatio ei huuda.
Se kuiskaa väsymyksenä, ärtymyksenä, merkityksettömyytenä.
Et ole rikki.
Et ole “kehittymätön”.
Et ole epäonnistunut.
Olet vain elänyt liian kauan
toisen ihmisen sävellajissa.
Ja niin kauan kuin jatkat,
mikään ulkoinen muutos ei auta.
Katso peiliin.
Se ei kysy, mitä osaat.
Se kysyy, mitä et enää jaksa teeskennellä.