Ihminen ei ole jaettu osiin.
Mieli ja keho eivät ole erillisiä järjestelmiä, vaan sama kokonaisuus.
Tunteet eivät ole pelkkiä ajatuksia.
Ne ovat kehollisia tapahtumia: hormoneja, sykettä, lihasjännitystä, verenkiertoa.
Jokainen tunne muuttaa fysiologiaa.
Kun tunne tukahdutetaan, se ei katoa.
Se jää kehoon.
Pitkittyessään tunne ei enää ole mielentila, se on tila kehossa.
Siksi kroonisten vaivojen taustalla ei harvoin ole pelkkä kudos tai kemia,
vaan jatkuva sisäinen kuormitus: pelko, viha, ahdistus, syyllisyys.
Ahdistus kiihdyttää.
Viha jännittää.
Huoli kuluttaa.
Masennus pysäyttää.
Eikä mikään näistä tapahdu vain “korvien välissä”.
Ihminen voi kieltää mielen vaikutuksen terveyteen,
mutta keho ei kysele lupaa.
Se reagoi joka tapauksessa.
Tietoisuus on käännekohta.
Kun ymmärrät, mitä tunnet ja miksi,
alat palauttaa tasapainoa.
Murehtiminen ei ratkaise mitään.
Se kuluttaa.
Huolenpito sen sijaan toimii.
Se suuntautuu ratkaisuun, ei pelkoon.
Keho pyrkii jatkuvasti tasapainoon.
Tämä on homeostaasi.
Tunteiden tehtävä on palvella sitä, ei rikkoa sitä.
Kun tunne muuttuu pysyväksi tilaksi,
keho maksaa hinnan.
Parantuminen ei ole vain oireen poistamista.
Se on tasapainon palauttamista:
ravinto, elämäntapa, ajattelu, tunteet.
Mieltä ei voi ohittaa hoidossa.
Jos mieli jää sairaaksi, keho seuraa perässä.
Kun mieli selkeytyy,
keho saa mahdollisuuden tehdä sen, mihin se on rakennettu:
ylläpitää elämää.