ITSEPETOS
Itsepetoksen rakenne
Itsepetos ei ole valehtelua.
Se on kykyä nähdä ristiriita ja silti toimia ikään kuin sitä ei olisi.
Muutosvastarinta estää liikkeen. Itsepetos tekee väärästä suunnasta pysyvän.
Mitä itsepetos on (ja mitä se ei ole)
Itsepetos ei synny tietämättömyydestä.
Se syntyy siinä hetkessä, kun tieto kohtaa vastuun.
Ihminen, ryhmä tai yhteiskunta voi:
- tunnistaa ongelman
- nimetä sen oikein
- ymmärtää seuraukset
ja silti kieltäytyä muuttamasta toimintaansa.
Tämä ei ole erehdys.
Tämä on aktiivinen psykologinen rakenne.
Itsepetoksen rakenne. Itsepetos ei tapahdu kerralla. Se rakentuu vaiheittain:
1. Tunnistus
“Ongelma on todellinen.”
2. Katkos
Tietoa ei johdeta toimintaan. Ajattelu pysähtyy ennen vastuuta.
3. Puolustus
Tilalle astuvat iskulauseet:
– ei nyt
– liian monimutkaista
– ei meidän vastuulla
4. Normalisointi
Ristiriidasta tulee arkea. Se ei enää häiritse.
5. Jatkaminen
Väärä suunta jatkuu- nyt jo tietoisesti.
Tiedämme seuraukset- ja jatkamme silti. Ajattelu lakkasi tähän.
Tämä on ongelma, mutta mitään ei voi tehdä.
Ratkaisu on oikea, mutta ei realistinen.
Muutos on tärkeä, mutta ei meidän tehtävä.
Tiedämme seuraukset, mutta jatkamme silti.
Tämä ei ole epävarmuutta.
Tämä ei ole tietämättömyyttä.
Tämä on itsepetos.
Ristiriita, joka ei muuta käyttäytymistä, on jo hyväksytty.
Hiljaisuus ei ole neutraalia.
Se on päätös jatkaa väärään suuntaan.
Nämä eivät ole mielipiteitä.
Ne ovat rakenteellisia suojalauseita:
“Tämä on ongelma, mutta mitään ei voi tehdä.”
“Ratkaisu on oikea, mutta ei realistinen.”
“Muutos on tärkeä, mutta ei meidän tehtävä.”
“Itsenäisyys on arvo, mutta ohjaus ulkoa on välttämätöntä.”
“Tiedämme seuraukset, mutta jatkamme silti.”
Kun ristiriita hyväksytään, ajattelu on jo lakannut.
Itsepetos ei pysäytä vain muutosta. Se lukitsee tuhon.
Se mahdollistaa:
- väärien rakenteiden jatkumisen
- vastuun hajauttamisen
- hiljaisuuden muuttumisen hyväksynnäksi
Suurimmat virheet eivät synny pahasta tahdosta,
vaan itsepetoksen normalisoitumisesta.
Itsepetos ei ole valehtelua.
Se on kykyä nähdä ristiriita ja silti toimia ikään kuin sitä ei olisi.
Kun ongelma tunnistetaan mutta toimintaa ei muuteta, ajattelu on jo katkennut.
Selitys ei ole oikeutus.
Ymmärrys ei poista vastuuta.
Muutosvastarinta sanoo ei. Itsepetos sanoo kyllä- ja jatkaa ennallaan.
Hiljaisuus ei ole neutraalia. Se on hyväksyntää.
Totuus ei tarvitse lupaa.
Se paljastaa, missä kohtaa ajattelu lakkasi.
Jos ongelma tunnistetaan, mutta käyttäytyminen ei muutu, kyse ei ole erehdyksestä.
Ratkaisu, jota ei haluta toteuttaa, leimataan epärealistiseksi.
Ristiriita, joka ei häiritse,
on jo hyväksytty.
Tietoinen jatkaminen väärään suuntaan ei ole tietämättömyyttä.
Hiljaisuus ei ole neutraalia.
Se on päätös olla muuttamatta mitään.
Itsepetos ei estä näkemistä.
Se estää toimimista.
Kun egon suojaaminen ohittaa toiminnallisuuden, todellisuus katoaa.