EI NÄE METSÄÄ PUILTA
Nykypäivän tulkinta
“Ei näe metsää puilta” kuvaa tilaa,
jossa yksityiskohta peittää kokonaisuuden.
Tieto ei puutu, mutta suunta katoaa.
Huomio kiinnittyy osiin niin voimakkaasti,
että kokonaisuus hajoaa näkyvistä.
Kyse ei ole tyhmyydestä,
vaan havaintokyvyn lukkiutumisesta.
Huomio ja kokonaisuus
Ajattelu vaatii kahta asiaa yhtä aikaa:
- kykyä tarkastella yksityiskohtia
- kykyä irrottautua niistä
Ongelma syntyy, kun huomio jää kiinni
ja näkökulma kapenee. Silloin tieto lisää sokeutta.
Virikkeen ydin
“Ei näe metsää puilta” ei arvostele yksityiskohtia.
Se muistuttaa siitä,
että merkitys syntyy vasta kokonaisuudessa.
Ja siksi se on virike suunnan tarkistamiseen, ei tarkkuuden lisäämiseen.
1) Tunne
Yksityiskohta tuntuu turvalliselta. Se on hallittavissa.
Kokonaisuus on epämukava,
koska se vaatii epävarmuuden sietoa.
👉 Kypsymätön: takertuu tuttuun
👉 Kypsä: uskaltaa irrottautua
2) Ajattelu
Ajattelu alkaa kiertää samaa kohtaa:
- yksi virhe
- yksi numero
- yksi sana
Kokonaiskuva korvautuu analyysillä ilman suuntaa.
👉 Kypsymätön: uppoutuu osiin
👉 Kypsä: vaihtaa perspektiiviä
3) Toiminta
Toiminta kohdistuu vääriin asioihin:
- hienosäätöön ilman tarkoitusta
- korjauksiin, jotka eivät muuta lopputulosta
Liike jatkuu, mutta eteneminen pysähtyy.
👉 Kypsymätön: tekee lisää samaa
👉 Kypsä: pysähtyy ja katsoo laajemmin
4) Vastuu
Kun kokonaisuus katoaa,
vastuu pirstaloituu:
“minä hoidin oman osani”.
Kukaan ei kanna kokonaisvastuuta.
👉 Kypsymätön: rajaa vastuun minimiin
👉 Kypsä: kysyy, mihin tämä johtaa
5) Identiteetti
Identiteetti voi rakentua yksityiskohdan varaan:
- oma erikoisala
- oma näkökulma
- oma totuus
Silloin kokonaisuuden näkeminen
uhkaa identiteettiä.
👉 Kypsymätön: puolustaa osaansa
👉 Kypsä: ylittää roolinsa
6) Todellisuussuhde
Todellisuudessa kokonaisuus ei synny osista automaattisesti.
Se vaatii etäisyyttä.
Metsä ei näy läheltä.
Ei siksi, ettei puita olisi,
vaan siksi, että niitä on liikaa.