Ihminen ei elä tyhjiössä.
Hän asettuu aina suhteessa muihin, itseensä ja ympäristöönsä.
Kun tämä kielletään, syntyy katkeruutta.
Kun se tunnistetaan, syntyy toimijuutta.
Usein ihminen huolehtii muista paremmin kuin itsestään.
Se ei ole hyve, vaan väistämistä.
Itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan perusrakenne.
Vertailu toisiin kuluttaa.
Vertailu omaan eiliseen rakentaa.
Kateus syntyy, kun vastuu omasta kasvusta siirretään ulkopuolelle.
Helppous tuottaa hetkellistä mielihyvää.
Merkitys vaatii ponnistelua.
Onni ei ole tavoite, vaan sivutuote.
Valhe ei riko vain suhdetta toisiin, vaan suhteen itseen.
Epämääräinen puhe ylläpitää epämääräistä elämää.
Jokaisella on tietoa, jota sinulla ei ole.
Kuuntelematta jättäminen on puolustusmekanismi, ei älykkyyttä.
Elämä ei ole pelkkää suoriutumista.
Joskus viisaus on siinä, että pysähdyt ja kosketat hetkeä.
Ihminen kärsii vähemmän silloin, kun hän ottaa vastuun siitä, mihin voi vaikuttaa ja lakkaa taistelemasta sitä vastaan, mikä kuuluu ihmisyyden rakenteeseen.