Arvot

Arvot eivät ohjaa ihmisiä, tulkinnat ohjaavat.

Filosofiassa on päädytty pitämään hyvyyttä, totuutta ja kauneutta pelkkinä sisällöttöminä yleiskäsitteinä, joita ei voida eikä pitäisi määritellä yleispätevästi. Arvoja lähellä ovat
– hyveet, kuten rehellisyys ja nöyryys,
– ihanteet, kuten tasavertaisuus ja demokratia,
– arvostettavat elämänilmiöt, kuten terveys ja oppineisuus, sekä
– arvokkaiksi koettavat asiat, kuten rakkaus, turvallisuus ja omakulttuurisuus.

Näitä kaikkia on tullut tavaksi nimittää arvoiksi.

Hyvyys, totuus ja kauneus ovat yleiskäsitteitä.
Niitä ei voi omistaa eikä määritellä lopullisesti.

Ihminen tekee kaksi eri asiaa:
– valitsee arvot
– päättää, mitä ne hänen elämässään tarkoittavat

Ensimmäinen on helppoa. Toinen ratkaisee kaiken.

Samat arvot voivat johtaa täysin vastakkaisiin tekoihin.
Turvallisuutta voidaan tavoitella sodalla tai rauhalla.
Molempien taustalla voi olla hyvä tahto.

Suurimmat konfliktit eivät synny pahuudesta,
vaan siitä, ettei ymmärretä, miten omat arvot muuttuvat teoiksi.

Elämällä on itseisarvo.
Sen merkitys ei ole annettu se muodostuu valinnoista.

Et riitele arvoista.
Riitelet siitä, miten uskot niiden toteutuvan.
Elämällä on itseisarvo.
Sillä ei tarvitse olla ulkoista tarkoitusta oikeuttaakseen olemassaolonsa.

Merkitys ei ole annettu.
Se syntyy vasta, kun ihminen tunnistaa, mihin hän on valmis sitoutumaan.

Toisille merkitys voi olla oman ja toisten hyvinvoinnin lisääminen.
Toisille jokin muu.

Merkitystä ei voi lainata.
Se on aina henkilökohtainen löytö.