Poikkeustila alkaa tuntua perustellulta askel askeleelta. Kokonaisuus ajautuu kohti tuhoa, vaikka jokainen yksittäinen reaktio näyttää välttämättömältä.
Kun jokin asia turvallistetaan, ajattelu keskeytetään.
Poikkeustila ei synny kerralla- se normalisoituu askel askeleelta.
Uhka ei tarvitse olla todellinen. Riittää, että se hyväksytään.
Kun kysymyksistä tulee uhkia, keskustelu loppuu.
Me vastaan he syntyy, kun ajattelu korvataan reaktiolla.
Osapuolet alkavat käyttäytyä toistensa peilikuvina.
Odotetaan pahinta. Toimitaan sen mukaan.
Näin syntyy noidankehä, joka ruokkii itse itseään.
Turvallistaminen ei ratkaise ongelmia- se siirtää ne ajattelun ulottumattomiin.
Kun ajattelu loppuu, poikkeustilasta tulee pysyvä.