Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Yhdysvaltain kongressi ei ole virallisesti julistanut sotaa kertaakaan, mutta kansakuntamme on kuitenkin jatkuvasti juuttunut aseellisiin konflikteihin ympäri maailmaa. Kylmän sodan päättymisen jälkeisen suhteellisen rauhan jakson jälkeen syyskuun 11. päivän hyökkäykset merkitsivät valtavaa muutosta Yhdysvaltain puolustuspolitiikassa, mikä johti sekä Afganistaniin että Irakiin. Nämä sodat ovat olleet pitkiä, kalliita ja tappavia.
Brownin yliopiston Costs of War Projectin mukaan yli 929 000 ihmistä on menettänyt henkensä 9/11 jälkeisten sotien seurauksena, mukaan lukien yli 387 000 siviiliä. Näiden sotien kustannukset ovat noin 8 biljoonaa dollaria, ja ne vain kasvavat, kun Yhdysvallat jatkaa terrorisminvastaisten operaatioiden toteuttamista yli 85 maassa.
Senkin jälkeen, kun amerikkalaiset joukot vetäytyivät Afganistanista elokuussa, Yhdysvalloilla on edelleen yli 700 sotilastukikohtaa maailmanlaajuisesti, mikä on yli 80 % kaikista sotilastukikohdista ympäri maailmaa. Maaliskuussa 2021 näissä tukikohdissa oli yli 170 000 aktiivista sotilasta, mikä on jälleen suurin määrä aktiivisia joukkoja maailmanlaajuisesti.
Puolustusurakoitsijat toimivat kaikissa maan osavaltioissa, mikä tarkoittaa, että ne tarjoavat työpaikkoja ja taloudellisia etuja jokaiselle osavaltiolle. Tämä on yksi syy siihen, miksi niin monet kongressin jäsenet jatkavat massiivisten puolustusbudjettien hyväksymistä, jotta rahat virtaavat äänestäjilleen. Yksikään jäsen ei halua olla vastuussa satojen työpaikkojen menettämisestä osavaltiossaan.
Joten, miten pääsimme tänne?
Presidentti Dwight Eisenhower on saanut runsaasti huomiota vuosien varrella jäähyväispuheessaan antamastaan varoituksesta “sotilas-teollisista komplekseista”. Ironista kyllä, presidentti Eisenhower oli yksi presidenteistä, joka oli eniten vastuussa amerikkalaisten sotilaallisten väliintulojen edistämisestä. Hän hyväksyi kaksi peiteoperaatiota, jotka johtivat demokraattisesti valittujen johtajien vallankaappauksiin Guatemalassa ja Iranissa. Lopulta hänen varoitustaan ei kuitenkaan otettu huomioon, ja amerikkalainen sotilas-teollinen kompleksi on nykyään uskomattoman voimakas voima Yhdysvaltain politiikassa.
Jotain, jota et ehkä tiedä sotilas-teollisesta kompleksista, on se, kuinka integroituneet puolustusurakoitsijat ovat amerikkalaisen yhteiskunnan kanssa. Tilivuonna 2019 puolustusministeriö (DOD) käytti 550,9 miljardia dollaria “sopimusvelvoitteisiin ja palkkamenoihin” 50 osavaltiossa ja District of Columbiassa DOD:n omien lukujen mukaan. Siitä 73 prosenttia eli 403,9 miljardia dollaria käytettiin “tuote- ja palvelusopimuksiin”, jotka tehtiin puolustusalan urakoitsijoille, kuten Lockheed Martinille tai Raytheonille.
Puolustusurakoitsijat toimivat kaikissa maan osavaltioissa, mikä tarkoittaa, että ne tarjoavat työpaikkoja ja taloudellisia etuja jokaiselle osavaltiolle. Tämä on yksi syy siihen, miksi niin monet kongressin jäsenet jatkavat massiivisten puolustusbudjettien hyväksymistä, jotta rahat virtaavat äänestäjilleen. Yksikään jäsen ei halua olla vastuussa satojen työpaikkojen menettämisestä osavaltiossaan.
HBO:n hittisarja Veep kuvasi tätä kongressin ja sotateollisuuskompleksin välistä suhdetta neljännen kauden ensi-illassa. Neuvoteltuaan 50 miljardin dollarin menoleikkauksen sotilasjohtajien kanssa lopettamalla vanhentuneen sukellusveneohjelman, Julia Louis-Dreyfusin esittämä presidentti Selena Meyers on valmis investoimaan “Families First” -elokseensa. Kuitenkin viime sekunnilla ryhmä edustajia tulee hänen toimistoonsa ilmoittamaan hänelle, että tämä suunnitelma on mahdoton, koska tätä sukellusvenettä valmistetaan pala palalta osavaltioissa eri puolilla maata, mikä merkitsisi työpaikkojen leikkauksia ja taloudellisia menetyksiä kaikkien näiden edustajien piirit.
Tämä ei ole vain HBO:n komediakohtaus; tämä tapahtuu oikeassa elämässä.
Dayton Daily Newsin vuoden 2012 raportti korostaa lukuisia aseita, jotka Pentagonin johtajat halusivat lopettaa, mutta kongressi kuitenkin rahoitti. Pentagon halusi säästää 3 miljardia dollaria keskeyttämällä Abrams Tank -ohjelman – sen sijaan kongressi budjetoi 250 miljoonaa dollaria pitääkseen tuotantolaitoksen avoinna liiketoiminnalle, mikä säästi Ohiossa 800 työpaikkaa. Samoin Pentagon piti rahtikonetta tarpeettomana, mikä olisi tuottanut 400 miljoonan dollarin säästöt. Kongressi kuitenkin jatkoi tämän ohjelman rahoittamista sen sijaan, että vaarantaisi Air National Guard Base -tukikohdan sulkemisen ja mahdollisesti “satojen vartijan työpaikkojen kustannukset eri puolilla maata”.
Vuonna 2015 armeijan esikuntapäällikkö kenraali Raymond Odierno ilmoitti kongressille, että armeija kuluttaa “satoja miljoonia dollareita tankkeihin, joihin meillä ei yksinkertaisesti ole enää rakennetta.” Vaikka Pentagonin johtajat itse kertovat kongressille tavoista leikata menoja lopettamalla vanhentuneet aseohjelmat, kongressi jatkaa näiden ohjelmien rahoittamista piirinsä saamien etujen vuoksi.
Kuten David Moore Sludgessa raportoi yksityiskohtaisesti, monet kongressin jäsenet hyötyvät kuitenkin näistä puolustussopimuksista suoremmin. Sludgen taloudellisen analyysin mukaan 47 kongressin jäsenellä ja heidän puolisoillaan on “2–6,7 miljoonan dollarin arvosta osakkeita yrityksissä, jotka ovat 100 suurimman puolustusurakoitsijan joukossa”.
Syyskuusta 2001 lähtien, jolloin kongressi hyväksyi sotilaallisen väliintulon Afganistanissa, viiden suurimman puolustusyhtiön osakkeiden arvo on noussut keskimäärin 900 prosenttia. Niille, jotka ovat onnekkaita omistamaan osakkeita näissä yrityksissä, nämä sijoitukset ovat varmasti tuottaneet hedelmää.
Eturistiriita on tässä melko selvä. Samat poliitikot, jotka äänestävät sotilaallisten väliintulojen sallimisesta vieraissa maissa ja jotka määräävät Pentagonin vuosibudjetin, hyötyvät itse puolustusteollisuudesta. Kuten usein amerikkalaisen korruption kohdalla, tämä käytäntö on molemminpuolinen harjoitus.
Sludgen lukujen mukaan näihin 47 kongressin jäseneen kuuluu 11 senaattoria, joista viisi on demokraatteja, joihin liittyy kuusi republikaania, ja 36 edustajainhuoneen jäsentä, joista 20 on republikaania ja 16 demokraattia.
Lähde: Adam DuBard, 7. syyskuuta 2021