Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuuden harha

Monikulttuurinen yhteiskunta ei ole neutraali tila.
Siellä missä useat kulttuurit pakotetaan samaan tilaan ilman yhteistä järjestystä, syntyy kilpailua, kitkaa ja lopulta konflikteja.

Yhteiskunnallinen tehokkuus ei synny moninaisuudesta vaan jaetusta ymmärryksestä.
Siksi politiikka pyrkii yksimielisyyteen, ei erimielisyyteen.
Yksimielisyys ei ole ajattelun loppu, vaan toiminnan edellytys.

Kulttuuri ei ole siirrettävä esine

Kulttuurit eivät ole irrallisia tapoja tai koristeita.
Ne ovat vuosisatojen aikana muodostuneita järjestelmiä:
kieltä, moraalia, valtasuhteita, uskontoa, sukupuolikäsityksiä ja lakeja.

Niitä ei voi siirtää paikasta toiseen ilman seurauksia.
Niitä ei voi yhdistää ilman, että joku niistä muuttuu tai katoaa.

Monikulttuurisuus ei säilytä kulttuureja, se hiottaa ne yhteensopiviksi.

Paradoksi: moninaisuudesta monokulttuuriin

Monikulttuurisuuden tavoittelu johtaa paradoksaalisesti yksiaineksisuuteen.
Jotta ristiriitaiset kulttuurit voisivat elää rinnakkain, niiden särmät on poistettava.

Tuloksena ei ole rikas moninaisuus, vaan pyöristetty, hallittu ja standardoitu järjestelmä.
Ei kansallinen kulttuuri, ei vähemmistökulttuuri, vaan hallinnollinen kompromissi.

Monikulttuurinen yhteiskunta ei ole kenenkään oma.
Sillä ei ole omistavaa subjektia.
Siksi siihen ei synny syvää sitoutumista.

Suvaitsevuuden ongelma

Suvaitsevuus ei ole rajaton arvo.
Se on aina valikoivaa, koska se edellyttää arvovalintoja.

Ajatus “yleisestä suvaitsevuudesta” on loogisesti ristiriitainen:
ei voi yhtä aikaa hyväksyä keskenään ristiriitaisia arvojärjestelmiä.

Suvaitsevuus, joka vaatii luopumaan omasta järkiperäisesti perustellusta maailmankuvasta,
ei ole suvaitsevuutta vaan välinpitämättömyyttä.

Rajojen merkitys

Rajat eivät synnytä sotaa. Ne rajaavat sen.

Kun kulttuurien konfliktit kohdataan valtioiden välillä, ne eivät repeä kansalaisyhteiskuntien sisälle.

Globalisaation maailmassa valtiot eivät enää erotu aseilla tai rahalla.
Ne erottautuvat kulttuurilla.

Siksi kulttuurien rajat ovat rauhan edellytys, eivät sen vastakohta.

Johtopäätös

Monikulttuurisuus ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta.

Yhtenäiskulttuuri ei ole moraalinen ongelma, vaan toimivan yhteiskunnan perusta sen jäsenille.

Parhaiten kulttuurien moneus säilyy maailmassa silloin, kun kulttuurit elävät omissa yhteyksissään, eivät pakotettuina samaan tilaan.

Lähde: Jukka Hankamäki