Uskonnot-Pahuus
Kumpuaako maailman pahuus uskonnoista?
Usko itseesi, läheisiisi ja maailman piilossa olevaan hyvyyteen.
Ole hengellinen, mutta älä uskonnollinen.
”Anteeksi, saanko häiritä. Onko kukaan kertonut sinulle, että Jumala rakastaa sinua?”
Primäärireaktioni tähän satunnaisen nuoren miehen keskustelunavaukseen on nauru. Vastaan naurun lomasta: ”Väärä kohde – hyvää päivänjatkoa.”
Hän ei tiedä, että minun maailmassani Jumalaa ei ole, eikä Raamattu ole muuta kuin yksi vanhimmista satukirjoista.
Muistan olleeni kuusivuotias, kun menetin uskoni. Kissanpentuni kuoli. Pieneen mieleeni ei mahtunut ajatus, että jos Jumala on olemassa, hän sallisi jotain niin julmaa. Kuollut kissanpentu. Nousin pihalla suurelle kivelle ja heristin nyrkkiäni taivaaseen. Siitä hetkestä lähtien olen ollut vakaumuksellinen ateisti.
Pahuuden ongelma
Vuosien myötä olen toki ymmärtänyt, ettei kissanpennun kuolema ollut maailman julmin asia.
Maailma on täynnä sotia, kriisejä, nälänhätää, luonnonkatastrofeja, epidemioita, rikoksia, rasismia, homofobiaa, eläintuotannon kärsimystä ja ilmastonmuutosta.
Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi maailma on tällainen?
Tätä ristiriitaa ei selitä mikään teologinen koukero.
Uskonnon erityisasema
”Älä tapa.”
Paitsi jos teet sen uskonnon nimissä ja pyhät tekstit niin käskevät.
Uskontojen nimissä on oikeutettu väkivaltaa, terroria ja marttyyriutta. Ja vaikka kaikki väkivalta ei ole suoraan uskonnollista, uskontojen muovaamat kulttuurit ja ajattelumallit ovat usein keskeinen taustatekijä.
Maailma olisi helpompi yhteensovittaa ilman oppeja, jotka jakavat ihmiset meihin ja muihin.
Kaksinaismoralismi ja valta
Uskonnot ovat rakenteellisesti kaksinaismoralistisia.
Yksilön rikos selitetään yksilöllä, paitsi silloin, kun tekijä kuuluu ”toiseen” uskontoon. Silloin syyllinen on koko ryhmä.
Naiset maksavat tästä hinnan erityisesti.
Ajatus naisesta miehen kylkiluuna ei ole harmiton metafora, vaan valtarakenne. Se näkyy naisten asemassa, pukeutumissäännöissä, uskonnollisissa hierarkioissa ja siinä, kuka saa puhua Jumalan nimissä.
Silti naiset ovat tutkimusten mukaan maailmanlaajuisesti uskonnollisempia kuin miehet.
Miehet taas useammin fundamentalisteja.
Paradoksi on ilmeinen.
Järki vastaan usko
Evoluutioteoria on tieteellisesti perusteltu. Silti suuri osa ihmisistä uskoo yhä kirjaimelliseen luomiskertomukseen.
Ei siksi, että se olisi totta – vaan siksi, että siitä on tullut identiteetti.
Uskonnot eivät vaadi ymmärtämistä.
Ne vaativat alistumista.
Hengellisyys ilman uskontoa
Ihmiset sanovat, että ihminen tarvitsee hengellisyyttä.
Ehkä niin.
Mutta miksi hengellisyyden pitäisi tarkoittaa instituutiota, dogmia ja valtaa?
Voi uskoa ihmiseen, yhteyteen ja hyvyyteen ilman uskontoa.
Voi olla merkityksellinen ilman jumalaa.
Lopuksi
Uskonnon julistaminen julkisissa tiloissa ei ole viatonta, se on vallankäyttöä.
Ja ehkä on aika kysyä, miksi uskonnoilla ylipäätään on erityisasema maailmassa, joka muuten vaatii perusteluja kaikelle.
Ehkä maailma ei tarvitse lisää jumalia. Ehkä se tarvitsee enemmän vastuuta.
Lähde: Venla Kokkonen
