Rajat ja rauha
“Rauhan nimissä tehty puuttuminen on historian toistuvin valhe.”
Rauha ei synny hyvistä aikeista. Se syntyy rajoista.
Kun kaikki sekoitetaan kaikkeen, mitään ei enää kunnioiteta.
Kun kaikki saavat oikeuden kaikkeen, vastuu katoaa.
Kant ymmärsi jotain, minkä nykymaailma on unohtanut:
maailmankansalaisuus ei ole rajattomuutta, vaan pidättyvyyttä.
Vierailuoikeus ei ole omistusoikeus.
Kunnioitus ei ole sulauttamista.
Toisten asioihin puuttuminen moraalin nimissä on usein vain vallankäyttöä uudella kielellä.
Kulttuurien pakottaminen samaan tilaan ilman yhteistä järjestystä ei tuota rauhaa, vaan kitkaa, pelkoa ja lopulta väkivaltaa.
Ihmiskunta ei ole vaarassa siksi, että ihmiset vihaavat toisiaan.
Se on vaarassa siksi, ettei kukaan enää suostu rajoittamaan itseään.
“Maailmaa ei tuhota pahuudella vaan vallalla, joka kuvittelee olevansa oikeassa.”
Rauha alkaa siitä, että ymmärretään tämä:
kaikkea ei kuulu yhdistää,
kaikkea ei saa korjata,
eikä kaikkeen ole oikeutta.
Se, joka ei hyväksy rajoja, päätyy lopulta sotaan- vaikka puhuisi rauhasta.
“Rauha ei kuole vihasta- se kuolee rajattomuuteen.”
“Sota alkaa silloin, kun kukaan ei enää rajoita itseään.”
“Kun kaikki sekoitetaan kaikkeen, rauha on ensimmäinen uhri.”
“Maailma ei hajoa erilaisuuteen vaan rajojen puutteeseen.”
“Rauha vaatii pidättyvyyttä- sota syntyy oikeutuksista.”